Odotuksesta

Jännintä aikaa sinua oli kantaa mukana silloin, kun kukaan ei vielä sinusta tiennyt – ja ne joille sinusta salaisuutena kuiskasin eivät tainneet uskoa sinua todeksi. Ainakaan kaikki. Salaisuusasteellakin ajattelin, että päiväkin raskaana on ihme. Pitkin kevättä hyppäsin kattoon pelkästä sinun ajattelemisesta.

Nyt äitiyslomalla, minulla on enemmän aikaa sinulle ja sinun tulosi valmisteluille. Ja nyt sinä oletkin jo niin iso ja liikkuva, ettei sinua enää salaisuudeksi voi sanoa. Meitä, sinua ja minua tuijotetaan. Varsinkin uimahallissa :) Tuijotukset eivät minua haittaa, päinvastoin. Sinua on hienoa esitellä.

Näen sinusta unia. Painajaisiakin. Sellaisia, etten ehdi sairaalaan ja menetän sinut. Siksi siunaan sinut joka päivä ja pyydän Jumalalta, että saisit syntyä ja nähdä päivänvalon.

Samaan aikaan kun sinä olet kasvanut, olemme rakennuttaneet isäsi kanssa taloa. Tälläkin hetkellä arvuuttelemme, valitsemmeko sittenkin vääränväriset kylpyhuoneen laatat – ja miten ihmeessä olemme sortuneet liian kalliisiin valintoihin. Sinun silmiesi väri, ulkonäkö ja temperamentti valitaan meidän puolesta. Voin vain kuvitella kuinka paljon vaativampaa on tehdä sinut valmiiksi elämää varten kuin rakentaa yksi talo. Ja kalliiksi tulet joka tapauksessa, kultaakin kalliimmaksi, niin kalliiksi, ettemme me voi luopua sinusta enää koskaan. Tai no, kai meidän on pakko päästää sinut kerran kodista maailmalle – mutta siihen on onneksi vielä paljon aikaa.

Merkillisiä asioita sinä saat meidät miettimään. Luulin, että kaikki menneisyyden kivet olisi jo kutakuinkin käännetty, mutta höpönlöpön. Luulen, että tämä on vasta alkua. Jos haluaa olla hyvä vanhempi, on viisasta miettiä, mistä on lähtöisin ja mitä sieltä haluaa ottaa mukaansa. Menneiden sukupolvien synnit ja traumat kulkeutuvat kolmanteen ja neljänteen polveen – jos niihin ei tartuta ja niiden olemassaoloa myönnetä. Toisaalta myös lahjat ovat periytyviä. Sinussa tulevat näkyväksi jo edesmenneet sukupolvet. Olet heijastuma heistä – olen varma siitä. Se on hienoa.

Et synny täydellisiin olosuhteisiin. Synnyt keskelle keskeneräistä taloa ja keskelle kaikenlaista keskeneräistä. Sinulle jää vielä monta kiveä käännettäväksi. Sellaisiakin kiviä, joista en tiedä edes yhtikäs mitään. Sinun tehtäväsi on näyttää minulle ne kivet. Älä päästä minua liian helpolla. Meidän tehtävä on kasvattaa toisiamme. Liian helpot ja joustavat laittavat itsensä liian monelle sairauden mutkalle. Sitä en sinulle toivo. Toivon rohkeutta ja ryhtiä. Sitä, että sinulla olisi tunne, että kotiin olet aina tervetullut ja me pidämme yhtä, tapahtui mitä tapahtui. Maailmassa on myös pahoja ihmisiä – tai sellaisiksi muuttuneita. Opit kyllä huomaamaan vielä sen. Mutta me olemme isäsi kanssa sinun puolella aina, lupaan sen. Ehkä se ei aina sinusta näytä siltä, mutta sinun hyvinvointisi on meille tärkeämpää kuin se, että meillä itsellä on asiat hyvin. Sen kun osaisin sinulle näyttää ja välittää. Muulla ei kai niin väliä.

Niin ja kaikesta tästä suomalaisesta rehellisyyden huoliryöppeestä huolimatta toivon, etten kaataisi omia pelkojani sinun kannettavaksesi. Toivon, että meillä olisi mukavaa yhdessä. Iloista olemista. Sellaista, ettei tarvitse suorittaa ja saa vain olla olemassa toisen kanssa.

Me viestittelemme toisillemme nyt jo paljon.Sinä kuulet minun sydämeni äänet ja minun ääneni ja kaikkien kommuunin jäsenten äänet. Ja syöt sitä, mitä minäkin. Sori. Luulen, että sitten kun sinä olet täällä, niin varmaan sinä rauhoitut Super Mario Galaxy 2:n peliääniin. Ne äänet ovat ainakin sinulle tutut. Minä tunnen kun sinä potkit. Joskus sinä potkit myös isälle, veljellesi ja serkuillesi. Mitäköhän sinä yrität sanoa? Minä haluan sanoa sinulle, että sinä olet ihme ja siksi aion ihmetellä sinua paljon. Ja kyllä tänne kannattaa syntyä. Maailmassa on paljon hyvää ja kokemisen arvoista. Sitä paitsi, sinun syntymääsi odottavat monet monet ihmiset, ystävät ja sukulaiset, tuttavat ja tuntemattomammatkin. See you soon my little baby