Hyvikset ja pahikset

Pahikset on voimakkaita ja siksi mä haluan olla pahis – leikeissä, kertoo Herra Merirosvo. Pikku-Wii ei ole kuulemma pahis, vaikka hänellä on Darth Vader-naamari päällä. Omasta mielestään hän on Luke Skywalker, joka on tietysti hyvis. Neiti Kesäheinän mielestä pojat on pahiksia, kun ne riehuu ja tytöt on yleensä hyviksiä – paitsi leikeissä tytötkin voi olla pahiksia, jos ne haluaa. Entä aikuiset? Mistä aikuisista tietää, onko ne hyviksiä vai pahiksia yritän haastatella kommuunilapsia. Pojat hiljentyvät, mutta Neiti Kesäheinä pohtii: Molemmat voi olla hyviksiä tai pahiksia (siis naiset ja miehet), mutta se on kyllä vaikeaa tietää aikuisista.

Tällä lyhyellä parineuvontakokemuksella, joka minulla on, voisin vetää yhteenvedon, että tyypillisin pariterapiaan tuleva pariskunta on sellainen, jossa nainen on pakottanut tai puolipakolla manipuloinut miehen vastaanotolle mukaan. Alkuhaastatte-lussa nainen esittelee viallisen miehensä puutelistan ja pyytää minua korjaamaan miehen. Joskus saan myös kuulla, että en ole tarpeeksi terävästi tullut naisen puolelle ja sanonut, miten ja miksi nimenomaan tämän viallisen miehen täytyy muuttua. Suhteessa harvoin toinen on pelkästään hyvis ja toinen pahis. Peiliin on yleensä jokaisella katsomista. Joskus hyvikseksi itsensä leimannut on sijoittanut omat pahispiirteensä kumppaniinsa. Pahimmassa tapauksessa suhteen molemmat osapuolet näkevät asian juuri näin: toinen on molempien mielestä kokonaan hyvä ja toinen paha. Yleisempää toki on se, että kukin on asettanut itsensä ja omat voimat hyvän voimapiiriin ja toisen voimat pahuuden voimapiiriin kuuluvaksi.

Olemme saaneet seurata julkisuudessa viime viikkoina erikoista näytelmää, jossa kysymys homoseksuaaleista kirkossa on jakanut ihmiset hyvisten ja pahisten leiriin. Mutta samoin kun Neiti Kesäheinän on vaikea erottaa aikuisten maailman hyvikset ja pahikset, on moni aikuinenkin hämmentynyt kohdatessaan toisen aikuisen. Hyväksyn sinut, mutta en tekojasi (seksuaalisen suuntautumisesi toteuttamista) on niin omituinen lause, varsinkin rakkauden nimissä esitettynä, että se pistää vähintäänkin eroamaan kirkosta. Ja jos tämä ei tarpeeksi hämmennä, niin miltä näyttää uskovaisten keskinäinen tappelu ja erilaisen raamattunäkemyksen omaavan leimaaminen pahiksen leiriin? Hämmentävää tässä keskustelussa on nimenomaan oikeaoppisuuden, rakkauden ja huolen naamioon puettu julmuus ja heteronormatiivisesta aviosäädystä käsin toisen seksuaalisuuden suitseminen. Voiko Jumala olla tällaisen tulkinnan takana? Jos ja kun Jumala on rakkaus, rakkauden hedelmien pitäisi mielestäni näkyä jotenkin toisin. Tämä on minun käsitykseni ja tulkintani. Toki voin olla väärässäkin.

Nuoruuden yksi kehitystehtävä on oppia ymmärtämään, että sekä itsessä että muissa kanssaihmisissä on sekä hyviä että pahoja puolia. Molempien puoliensa kanssa pitäisi oppia tulemaan toimeen – koko elämän ajan. Onko niin, että jos tätä nuoruuden kehitystehtävää ei ole syystä tai toisesta ratkaissut, on vaarana jäädä mustavalkoiseen hyvis- pahis- tulkintamaailmaan? Silloin helposti asettaa itsensä puhtaasti hyvisten leiriin sekä uskonnollisessa että ihmissuhdemaailmas-saan. Kirkossa tämä on nyt aikuisten oikeesti haaste: Siedämmekö me toistemme moninaisuutta, hyvyyttä ja pahuutta vai olemmeko teinikirkko, joka vaatii samanmielisten mustavalkoista maailmaa?

Raamatun tulkinnan moninaisuus on rikkautta, ainakin periaatteessa. Elämän tulkinnan moninaisuus on rikkautta, ainakin periaatteessa. Meidät on tarkoitettu oppimaan toisiltamme. Ahdistavaksi tilanne muuttuu, kun joku vaatii toisia hyväksymään oman tulkintansa paremmuuden eikä pysty kuuntelemaan toista. Pahis voi olla hyviksen naamioon puettu myös aikuisten maailmassa.

Neiti Kesäheinä miettii vielä aikuisten hyvis-pahis-teemaa ja toteaa: Naiset voi joskus olla tosi ilkeitä ja miehet on tosi hassuja, ainakin meidän perheen miehet. Vastaus ei kerro, ovatko meidän perheen naiset juuri niitä lapsen mielestä tosi ilkeitä naisia :).