Isoveli

Sinä aamuna Pikku-Wii heräsi ja totesi: Nyt mennään heti katsomaan mun vauvaa. Näin päättäväinen ja varma hän ei ollut koskaan ollut. Uusi vastuullinen tehtävä odotti häntä. Tehtävään oli tartuttava heti tai muuten, niin ei voi tietää mitä muuten tapahtuisi. Sairaalassa Pikku-Wii huomasi heti, että pikkusisko katsoi häntä. ”Se taitaa tunnistaa mun äänen, olenhan mä sen isoveli ja se on kuullu mua äidin masussa”, tiesi isoveli kertoa. Pikkusisko oli Pikku-Wiistä kiva ja nätti ja sillä on vitisiniset silmät. Isoveljen kutsumus työntyi läpi: Kuvia piti ottaa paljon, sellaisia, missä hän isoveli piti ylpeänä pikkusiskoa sylissä ja työnsi häntä sairaalan sängyssä. Nämä olivat tehtäviä, jotka hyvä isoveli tietää kuuluvan hyvän isoveljen tehtäviin. Sylissä pitäminen ja kärryissä työntäminen eivät olleet vaikeita taitoja ollenkaan. Hyvälle isoveljelle ne olivat ihan peace of cake, niin kuin on tapana sanoa.

Sairaalassa kävi paljon vieraita. Isi joutui lähtemään rakennusasioille ja isoveljen tehtäväksi jäi oikeastaan kertoa vieraille kaikki oleellinen: Tämä on pikkusiskoni. Tässä vaihdetaan sen vaippa ja minä olen kärrännyt sitä jo viisi kertaa ja pitänyt sylissä viisi kertaa. Kun häneltä kysyttiin, miltä tuntuu olla isoveli, hän totesi kerta toisensa jälkeen: Kivalta. Hän ei kitissyt äidille, koska äiti oli kipeä. Kiltisti hän kysyi äidiltä, saanko taas mennä Tonttutytön kanssa ajelulle tai saisiko hän itse jotain syötävää. Kun vieraat olivat ja juttelivat äidin kanssa, hän leikki kotoa tuomillaan leluilla eikä ollut häiriöksi, eikä hän vaatinut päästä äidin syliin, niin koska äiti imetti ja äidin oli vaikea istua. Kyllä hän sen ymmärsi. Silti tuntui kivalta, kun äiti pyysi häntä syliinsä katsomaan, oliko maha lähtenyt nyt pois. Se oli pienentynyt kyllä, mutta hei ”teillä on isin kanssa nyt yhtä isot mahat”, huomasi hän.

Pikku-Wii oli nyt iso ja kasvanut päivässä isoveljeksi, se tarkoitti myös uudenlaista vastuullisempaa otetta suhteessa vieraisiin. Heille oli kohteliasta jutella ja kysellä jotakin ja ainakin rohkeasti ottaa kontaktia ja kysyä ainakin nimeä, mikäli se oli sattunut unohtumaan. Tällaista hän ei ollut tehnyt silloin kun hän oli pelkkä Pikku-Wii eikä vielä isoveli ollenkaan. Vieraita saattoi isoveli myös eri tavoin käskyttää kuin pelkkä poika:” Vauvan voisi nyt laittaa tähän sänkyyn, ota sen päästä varovasti kiinni ja laita näin päin. Ja hei voitko auttaa mua vauvan kärryn kanssa kynnyksen yli?” Vieraat olivat kivoja ja toivat toiset lahjoja myös isoveljelle.

Kun ilta tuli ja isi tuli takaisin, tuli itku. Sairaalan vierailuaika oli jo loppunut ja isi sanoi aavistuksen liian kovasti, nyt täytyy lähteä nopeasti. Se oli liikaa. Koko päivän hän oli tsempannut ja ollut isompi kuin koskaan. Mutta hän oli nyt niin iso, että silmät kyynelissä hän sanoi isille: ”Älä sano minulle noin rumasti.” Isi sanoi, ettei tykkää kiukuttelusta ja poika totesi, että ”nyt just on vaikea rauhoittua”. Isi pyysi anteeksi pojaltaan liian kovaan sanomistaan. Poika pyysi päästä isin syliin. Huomenna he taas tulisivat naisväkeä katsomaan.

Tulevina päivinä hän keksii opettaa pikkusiskolle iltarukouksen ja laulaa hassuja lauluja. Hän puolustaa siskoaan aina vain kuin voi ja näkee siihen aihetta. Pikkusisko tulee hymyilemään hänelle ensimmäisenä, vaikka hymyn ei pitäisi vielä oppaiden mukaan olla edes olemassa.(Nämä tapahtuivat jo pian ensimmäisen isovelipäivän jälkeen). Kaikenlaista he tulevat kokemaan yhdessä. Heidän suhteensa tulee todennäköisesti olemaan pisintä mahdollista laatua; meistä vanhemmista aika jättää joskus, kumppanit löytyvät vasta tuonnempana, mutta Pikku-Wii ja Tonttutyttö tulevat vaikuttamaan toistensa elämän kulkuun todennäköisesti jopa enemmän kuin me vanhemmat.

Äiti tuijottaa sairaalan sulkeutuvaa ovea ja on ylpeän ihmeissään päivässä suureksi kasvaneesta pojastaan. Tuollaisen isoveljen kanssa on vastamaailmaan tulleen Tonttutytön turvallista aloittaa elämä. Pikku-Wii ei enää tunnnu sopivalta nimeltä pojalle. Vai olisiko se sittenkin sopiva? Jos kaikki muu on nyt isoa ja vastuullista, saisiko nimi sentään muistuttaa siitä, että jokaisella on oikeus olla pieni ja tarvitseva? Myös isoveljien.