Hoosiannaa

Villa Sukan pikkujoulu aterioineen on vietetty, Hoosianna on magee biisi, ainakin Pikku-Wiin mielestä. Ikkunoista on näkynyt ehkä 15 tonttua, laski Neiti Kesäheinä. Siis jos lasketaan yhteen hänen ja Pikku-Wiin näkemät. Herra Merirosvoa tosin itketti, sillä hän ei nähnyt tonttuja. Miksi tontut näyttäytyivät vain Neiti Kesäheinälle ja Pikku-Wiille? Mutta sitten Merirosvon silmät avautuivat ja kirkastuivat: Hänpä näkikin autollisen tonttuja. Ja ne taisivat olla juuri ne, jotka kävivät tuomassa kuistille pikkujoululahjat.

Jännintä oli kuitenkin illan odotus. Se alkoi jo lauantaina kun leivottiin kakkua ja koristeet otettiin esiin. Vatsassa kipristeli. Niin jännittävää oli katsella kimaltelevia koristeita ja neuvotella mihin niitä laitetaan ja kuinka paljon. Odotuksessa on jännää juuri se, että vaikka voi jotenkin aavistaa ja muistaakin edellisistä vuosista illan tapahtumien etenemisiä, niin ihan varma ei voi olla H- hetkestä. Ainakaan siitä ei voi olla varma, minkälainen tunnelma silloin just on. Jos vaikka kiukuttaa ja väsyttää, niin sitten ei ole kivaa. Ja kun asuu kommuunissa, niin kukaan ei voi varmistaa, etteikö jollakin kahdeksasta ole kiukku päällä.

Siksi me laulamme Hoosiannaa, Herra auta meitä! Auta, ettei kiukku lamaannuttaisi adventin matkalla. Tänä adventtina odotusta on niin paljon. Odotus jännittää ja siksi voi myös kiukuttaa. Ei voi tietää, milloin vauva syntyy ja eikä millaista on synnyttää. Niin, eikä sitä varsinkaan voi tietää, millainen vauva on. Uudet talot ovat viittä vaille valmiita, mutta viittä vaillessa on vielä monta mutkaa matkassa. Varsinkin siihen, että talosta kasvaa koti.

Joulunkin edessä on monta solmua ja valmisteltavaa. Niin, eikä voi tietää, onko joulu ihan oikea joulu tänä vuonna. Mutta adventti alkoi ja junaan on hypättävä, vaikka ei tiedä, millaisen maiseman kautta se tänä vuonna kulkee. Kunpa matkan päässä häämöttäisi uuden toivon tuova joulun lapsi. Tai montakin lasta. Hän, joka kerran syntyi Betlehemissä ja hän joka syntyy tänä adventtina Porvoon aluesairaalassa. Näitä kahta odottavat Porvoon aluesairaalassa seitsemän vuotta sitten joulupäivänä syntynyt Neiti Kesäheinä ja 38-vuotta sitten joulun alla syntynyt eräs odottava äiti.

Se, että saa syntyä on ihme. Lahja. Se, että saa syntyä itsekseen on vähintään yhtä suuri ihme. Ja se vaatii aikaa ja vaivaa. Se vaatii sen, että on saanut syntyä jonkun toisen ihmisen sydämessä, vasta sitten voi syntyä oikeasti eläväksi ihmiseksi. Syntymisen ihmeessä auttaa se, jos Betlehemissä kerran syntynyt Joulun Lapsi on sydämessä mukana. Siitä kai tässä adventin matkassa on kysymys, syntymisten ihmeestä.


Siunattua Adventin aikaa!