Väliraportti

Villa Sukassa on kuuma - varsinkin öisin. On vaikea nukkua, kun ilma ei vaihdu. Tällaista se on vanhoissa taloissa, talvella valitetaan vetoa ja kesällä liikaa kuumuutta. Vaikka taaskaan ei oikein saisi valittaa. Tällaista kesää kokee Suomessa harvoin. Tätä kirjoittaessa villasukkaelämä on puolivälissä. Viisi ja puoli kuukautta on hurahtanut. Arvion mukaan uusien kotiemme ala-kerrat valmistuvat asumiskuntoisiksi samaisen ajan päästä. Väliaikaista kaikki on vaan. Olemme kaikki selvinneet kommuunielämästä paremmin kuin osasimme kuvitella, vaikka toki yllätyksiä on tullut natruligtvis. Eikä vain ihmisissä, koneet eivät kestä meitä. Tähän mennessä Villa Sukassa on hajonnut astianpesukone, kuivausrumpu ja jääkaappi. Niin ja tietysti wc-pytty menee aika-ajoin tukkoon. Mutta kaikki on saatu korjattua tai ostettua uudet. Suihku on niin surkea, että siellä ei huvittaisi käydä. Niinpä peseydymme vähemmän kuin yleensä.

Matka kartanon rouvaksi tuntuu edelleen vähän jonkun toisen matkalta, mutta kartano kasvaa silmissä. Ulkoseinät, katto ja ikkunat ovat paikoillaan. Seinäverhoilua tehdään parhaillaan. Talon väristäkin olemme päässeet Köyhän Ritarin kanssa yhteiseen lopputulokseeen. Vaikka rahat loppuisivat kesken, jonkinlainen pytinki sieltä on nousemassa. Sääliksi käy raksamiehiä näillä kuumuuksilla. Omalla vastuullanihan on lähinnä maalaushommia ja sisustusratkaisujen valintoja ja hankintoja yhdessä Ritarini kanssa. Laattojen ja laminaattien valintakin on työlästä näillä helteillä, saati sitten ruumiillinen työ. Tontti on saanut viralliseksi nimekseen Joutsenlahti ja talosta on kasvamassa todennäköisesti Villa Swanvik. Jännää, miten nimi tekee maapläntistä ja laudoista paljon konkreettisempaa.

Puolivälissä on myös toinen välitila, joka alkaa r:llä ja jonka todenperäisyyttä on taloakin vaikeampi uskoa todeksi. Mutta minäkin kasvan silmissä. Jos saisin valita, voisin tosin näyttää vähän vähemmän nyt jo maitokoneelta. En rehellisesti ymmärrä niitä, jotka teettävät itselleen tällaiset hinkit. Hulluja. Mutta muuten voin endometrioosipotilaana paremmin kuin vuosiin, joten en valita. Ajatella, että voin elää ilman särkyjä ja särkylääkkeitä. Siunattu tila on nimensä veroisesti monessa mielessä sanansa mukaista. En varsinkaan valita siksi, että eihän tällaista pitänyt käydä meille. Raskauden piti olla mahdotonta – tai siis lähes mahdotonta. Joitakin psykofyysiskehityshistoriallisia selityksiä olemme Köyhän Ritarin kanssa mielestämme keksineet mysteerille miksi juuri nyt. Tiettyjä prosesseja on ollut pakko käydä loppuun ja ihminenhän on kokonaisuus. Mutta lopulta eihän ihmettä voi järkisyillä perustella. Mutta ainakin meidän kohdalla elämän paradoksi ”saat sen mistä luovut” pitää paikkaansa. Ja se, että elämä on aina Suuremmassa Kädessä. Itse ei tästä Sukkasesta oikein voi kunniaa ottaa.

Alan kutsua masuasukkia Villaseksi, mutta joka kerta nimen sanoessani näen mielessäni yläasteaikaisen kaverini Pasi Villasen. Vaikka hän oli oikein hyvä tyyppi (ja on varmasti vieläkin) ajatus Pasista koputtelemassa ja potkimassa kohdussani vierastuttaa :). Sukkasesta ei tule mieleen kukaan muu kuin meidän Sukkanen. Pienin Villa Sukka –yhteisön jäsen.

Vaikka elämän mieli ja menestys on lopulta enemmän sisäistä kuin ulkoista, voi elämässä välillä mennä onneksi myös ulkoisten mittapuiden mukaan hyvin. Tätä onnea en aio nyt kätkeä. Ensinnäkin sitä ei voi enää piilotella ja toiseksi ajattelen, että siunattu tilamme on tarkoitettu toivon kipinäksi myös kaikille muille, joiden elämän syvimmät toiveet eivät tunnu toteutuvan. Toivoa ei saisi koskaan menettää. Vaikka biologinen lapsi ei ollutkaan meille enää ”must”, olemme hänestä erittäin kiitollisia. Kaikki tapahtuu ajallaan.

Väliraportin loppuyhteenvetona totean, että takana on pimeä ja kylmä talvi, jonka aikana tuntui, ettei tapahdu oikein mitään näkyvää. Ja kuitenkin roudan alla muhivat kaikki ne suunnitelmat ja siemenet, jotka viitoittavat tulevaisuutta. Vaikka Villa Swanvik tai Sukkanen eivät syystä tai toisesta näkisi päivänvaloa ja jäisivät keskeneräisiksi, tulee heidän jälkensä olemaan osa loppuelämäämme. Heidän syntymiseen taas on tarvittu aika Villa Sukassa.